Työssäoppimisen loppumetreillä

Neljä kuukautta työssäoppimassa Fennialla on kiitänyt uskomattoman nopeasti: tuntuu siltä, kuin ihan hetki sitten olisimme istuneet ensimmäisiä päiviä tietokoneluokassa pihalla kuin lumiukot. Tällä ajalla olen oppinut oikeastaan vahingossa paljon kaikkea uutta finanssialasta, ja monia koulussa tunneilla käytyjä asioitakin ymmärtää paljon paremmin, kun ne tulevat käytännön työssä vastaan.

Mielekästä tästä työstä tekee se, ettei yksikään päivä ole samanlainen. Avaamme vahinkoja, teemme päätöksiä, osallistumme palavereihin, vastaamme puhelimessa kaikenlaisiin kysymyksiin maan ja taivaan väliltä. Joskus saa melkein leikkiä salapoliisiakin, jos tulee jokin erikoisempi juttu selvitettäväksi.  Puhelinvuoroja jännitin aluksi aika paljon, mutta nyt niihinkin on harjaantunut, vaikka välillä edelleen meinaa mennä vähän sormi suuhun jos asiakas alkaa räyhätä luurin toisessa päässä (näitäkin nimittäin tulee silloin tällöin).

Ensimmäisinä viikkoina tässä työssä hallittava tietomäärä säikäytti, ja vielä näin neljänkin kuukauden jälkeen uutta opittavaa tuntuu olevan loputtomasti, vaikka toki perusasiat ovat jo hyvin hallussa. On kuitenkin hieno fiilis, kun välillä huomaa, miten jotkut aiemmin hankalalta tuntuneet asiat alkavatkin sujua.  

Onneksi Fennialle ei vielä tarvitse heittää hyvästejä, sillä vaikka työssäoppimisjakso loppuikin, jatkamme täällä kesätyöntekijöinä vielä seuraavat neljä kuukautta. On ollut mahtavaa päästä tutustumaan työhön vakuutusyhtiössä, ja huippu työporukka on taannut sen, että olen todella viihtynyt.

Emmi Kotilainen

Fennian korvausratkaisija