Fennialaistunut opiskelija

Tutustuminen työharjoittelupaikkaan oli ensimmäisen julkaisuni teema.

Työssäoppiminen Fenniassa alkaa olla näyttökoetta vaille valmis. Miten nopeasti onkaan 4 kuukautta mennyt. Tähän harjoitteluaikaan on sisältynyt uusiin työkavereihin tutustuminen, korvauksien käsittelyä, esimiehen kanssa työtunteja sekä uutena asiana, puhelinvuorot, joita vieläkin jännitän joka kerta kun puhelin pärähtää.

Neljään kuukauteen mahtuu myös muutto uusiin tiloihin Pasilanporttiin. Uudet tilat sisältävät valoisan sisäpihan, kokolattiamatot sekä sähköpöydät, jolloin voi tehdä seistenkin töitä. Jälkimmäinen on kyllä suuri etu, kun tuntuu että jalat kaipaavat työpäivän aikana myös liikettä istumisen sijaan. Täytyy vielä käydä tutustumassa uusien tilojen liikuntatiloihin jos vaikka pääsisi sinne joskus töiden jälkeen jumppamaan.

Puhelinvuorot ovat olleet suuri jännittämisen aihe meille kaikille työssäoppijoille. Koskaan ei tiedä millainen asiakas linjan toisessa päässä on. Mitenkään et voi valmistautua tilanteeseen, muuta kuin heristää korvaasi ja kuunnella mitä asiakkaalla on kerrottavaa. Puhelinvuoroista saamme myös palautteita, joita käsitellään sitten esimiehen kanssa tarvittaessa, että kuinka voimme puhelinosaamistamme kehittää.

Helmikuussa Fennialla tuli kesätyöpaikat hakuun ja minäkin hain kesätöitä. Kun muutto lähestyi uusiin tiloihin, esimieheni pyysi minut kahdenkeskiseen palaveriin, jossa minulle tarjottiin kesätyötä. Olin onnessani kun saan jäädä vielä Fenniaan töihin elokuuhun saakka ja kehittämään osaamistani. Toivonkin että syksyllä kun koulu jälleen alkaa, voin mahdollisesti tehdä koulun ohessa täällä töitä.


Kiirettä töissä on riittänyt koko harjoitteluajalle. Emme me täällä eroa vakituisesta työväestä mitenkään. Päivät menevät korvauksia käsitellessä ja palavereihin osallistuessa. Hyvä niin. Eihän sitä voisi muuten kutsua työharjoitteluksi. Koulutehtäviäkin on annettu Perhosta töiden oheen, mitkä pitäisi saada sitten iltaisin tehtyä. Välillä tuntuu että oma kapasiteetti on aika kovilla.

Onneksi kevät tekee tuloaan ja illat on valoisammat niin se antaa vähän energiaa jaksamiseen.

 Työssäoppija

Hanna Kojola