Työssäoppiminen lähenee loppuaan

Työssäoppimiseni OP:ssa osa 2

 

Olen ollut nyt parin päivän päästä tasan kaksi kuukautta OP Helsingissä töissä. Aika on mennyt hurjaa vauhtia. Tuntuu melkein jopa siltä, että vastahan minä aloitin. Ensimmäisestä kuukaudesta töissä voit lukea tästä linkistä. 

 

Alkuviikkoihin nähden olen oppinut paljon uutta, oikeastaan joka päivä. Välillä pää on ollut pyörällä ja olen ollut jopa stressaantunutkin. Tämä toinen kuukausi on sujunut paljon paremmin kuin ensimmäinen. Silloin ajattelin, että en minä tätä tule ikinä oppimaan. Nyt sentään itsevarmuuteni on hieman kasvanut. Minulla on ollut mahtava työporukka ja tuki täällä. En ole hetkeäkään ollut yksin ja aina olen saanut apua jos olen kysynyt.

Asia mikä itselleni aiheutti suurinta stressiä oli se, että sain ylennyksen pääkassaksi. Mietin vain päässäni, että mitä, minäkö?! En ole edes kahta kuukautta ollut ja nyt tämmöinen vastuu. Kaikki olivat ja ovat kai yhä sitä mieltä, että kyllä minä pärjään. No tässä sitä ollaan, olen pääkassana ollut nyt kohta viikon. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, mutta toki paljon tässä tarvitsee tukea, että saa työt tehtyä oikein. Nyt olen vasta osannut jopa iloita tästä ”ylennyksestä”, aiemmin se oli vain paniikissa olemista. Toinen mahtava juttu mikä tässä toisen kuukauden aikana tapahtui oli se, että sain kesätyötarjouksen. Tiesin, että tulen sen heti hyväksymään, jos kesätöitä vain saan.  Työharjoitteluni lähentyy loppuaan, mutta työurani täällä, se jatkuu. En voisi olla iloisempi.

En aiemmin ajatellut, että tämä työ olisi niin kiireistä. Se ajatus on nyt muuttunut. Nämä viimeiset kaksi viikkoa varsinkin on ollut sellaista hulinaa, että on jopa mennyt hieman ylitöiksikin. Asiakaspalvelijan työ on  kasvattanut minua itseäni taas lisää. Olen pyrkinyt kehittämään itseäni asiakaspalvelijana ja oppinut enemmän lukemaan ihmisiä, että miten heidän kanssaan kannattaa asioida. Välillä päivisin on tuntunut kiireen keskellä siltä, että ei vain jaksa. Hymy ei irtoa, vaikka kuinka yrittää. Onneksi ne hetket ovat olleet lyhyitä ja olen saanut ajatusmaailmani aina nopeasti takaisin iloiseksi.

Tämä työharjoittelu on myös tuonut uusia ajatuksia, mm. mitä jos en enää ensi syksynä menisi koulun penkille istumaan. Entä jos jäisin tänne, jos se olisi vain mahdollista Op:n puolesta. Olen viihtynyt täällä niin hyvin, työkaverit ovat mahtavia, opin joka päivä lisää ja näen oman kehityksen, miksi en siis jatkaisi? Nämähän ovat vain ajatuksia, mutta tällä hetkellä minulla on sellainen tunne, että työelämästä saan enemmän irti kuin koulun penkillä istumisesta. Toki tahdon suorittaa opintoni loppuun ja saada tutkinnon, mutta voi olla, että aion tehdä sen nyt eri tavalla. Mitäs mieltä luokkalaiset ovat?

Vaikka ajatuksia on paljon, olen tällä hetkellä kuitenkin onnellinen. Oma henkilökohtainen elämänikin menee hyvin, joten nyt vain aion keskittyä tähän hetkeen ja katsoa minne elämä vie.

 

”Take the risk or lose the chance.” Tähän lauseeseen on hyvä päättää tämä blogikirjoitukseni.

 

Mukavaa kevättä kaikille! J

- Marianna