keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Fenniassa harjoittelijana



Työharjoitteluni Fenniassa

Joulukuun puolivälissä olin jouluostoksilla Itäkeskuksen Prismassa kun sain puhelun Fennian lakisääteisten henkilökorvausten palvelupäälliköltä.
Olin hakenut Fenniaan työharjoittelijaksi ja nyt minua onni potkaisi, sillä minut valittiin. Olin saanut työharjoittelupaikan työtapaturmien korvauskäsittelijänä. Paras joululahjani vuonna 2016.

Meidän luokalta pääsi muutama muukin opiskelija samaan harjoittelupaikkaan, mikä oli kivaa, koska voimme yhdessä jännittää tulevaa.

Tammikuun 2.päivä koitti ja kello 9 olimme sopineet saapuvaksi Fennian ala-aulaan, Televisionkatu 1:seen. Aamu alkoi aamiaisella, työpaikan yhteydessä toimivassa lounasravintolassa. Runsas aamiainen herkullisine sämpylöineen kruunasi ensimmäisen työpäivän aamun.

Kun olimme aamukahvit nauttineet, meidät harjoittelijat jaettiin kahteen ryhmään. Osa opiskelijoista meni vapaaehtoisten vakuutusten puolelle opettelemaan ja osa lakisääteisten henkilökorvausten puolelle.

Ensimmäinen päivä toimistolla meni tutustuessa työtiloihin. Kävimme katsomassa esimerkiksi missä helpdesk sijaitsee, jos tietokoneiden kanssa ilmenee ongelmia. Tutustuimme myös muihin työryhmiin, mm. ammattitautien käsittelijöihin sekä asiantuntijaryhmään.

Toinen työpäivä koitti ja menimme ensimmäisen kerroksen atk-luokkaan opiskelemaan työssä tarvittavien ohjelmien käyttöä. Ensimmäiset kolme viikkoa olikin intensiivistä ohjelmistojen opettelua sekä tutustumista työpaikan intraan.

Ensimmäisen viikon jälkeen, vaikka se olikin lyhyempi loppiaisen vuoksi, tiedontulva oli suuri.
Loppiaisena lähdin ruotsin risteilylle, josta ikäväkseni sain influenssan. Kuume piti minut poissa työpaikalta koko seuraavan viikon.

Onneksi meillä oli niin loistavat ohjaajat, että sain seuraavalla viikolla yksilöopastusta. Viikon aikana opiskelimme ohjaajani kanssa kahden viikon materiaalit, että pääsin samalle tasolle muiden harjoittelijoiden kanssa.

Seuraava viikko menikin sitten jo korvauksia käsitellessä, suhteellisen omatoimisesti. Onneksi opastajamme olivat meillä vielä turvaverkkona lähellä, että pystyimme aina varmistamaan jokaisen päätöksen heiltä.

Sitten se päivä koitti. Siirtyminen yläkertaan, muiden korvauskäsittelijöiden luokse.

Yläkerrassa meitä odotti sali täynnä iloisia ihmisiä, jotka ottivat meidät vastaan uteliaina ja avuliaina. Oli mukavaa tulla osastolle töihin, missä ei tarvitse miettiä hetkeäkään sitä, että uskaltaako kysyä apua.

Kiitos siitä kuuluu lakisääteisten henkilökorvausten koko porukalle.

- Hanna Kojola, YS16F -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti